Patrick ”Pata” Degerman on Suomen ainoa todellinen löytöretkeilijä. Hän on myös isä, valokuvaaja ja suosittu puhuja, joka taistelee ilmastonmuutosta vastaan konkreettisilla teoilla. Myös sisukkaan ja rohkean Suomen edelläkävijäyrityksillä on mahdollisuus toimia esimerkkinä. Tästä Degerman puhuu tänä vuonna myös Swecon Edelläkävijät-seminaareissa.
Degerman on tehnyt vuodesta 1997 alkaen yli 40 tutkimusmatkaa. Hän on hiihtänyt arktisilla alueilla, sukeltanut koralliriutoilla ja kiivennyt noin 200 vuorelle. Samalla hän on tallentanut valokuviin ja videoille, miten viidakot hupenevat, koralliriutat katoavat ja jäätiköt sulavat – ihan silmien edessä.
”Olen tehnyt tätä hommaa 25 vuotta ja nähnyt konkreettisesti, miten tutut paikat muuttuvat. Tuntuisi väärältä vain todeta asia eikä tehdä mitään”, Degerman toteaa. ”Nuorella sukupolvella ei ole vaikeuksia ymmärtää ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä. Lisäksi on makea juttu, että yritykset ovat ottaneet asian omakseen ja uskaltavat toimia etulinjassa.”
Suomella mahdollisuus olla esimerkkinä maailmalle
Degermanilta kysytään usein, miksi pienen maan kannattaa taistella, kun tieto ilmastonmuutoksesta ei tavoita ihmisiä Kiinan kaltaisissa jättivaltioissa. ”Uskon rohkeuden ja esimerkin voimaan”, hän sanoo epäröimättä. ”Iin kunta sai keväällä kansainvälistä huomiota ilmastotoimillaan, mikä kertoo, että suuret maat benchmarkkaavat meitä ympäristöasioissa aivan kuten digitalisaatiossa ja koulutuksessa. Jos me toimimme, muut katsovat mallia.”
Hän on huomannut matkoillaan, että ihmisten vastuuttomuus liittyy usein tietämättömyyteen. ”Meillä länsimaissa on etuoikeus saada tietoa, johon muualla ei ole pääsyä. Olen esimerkiksi nähnyt, miten indonesialainen isoäiti opettaa linja-autossa 3-vuotiaalle lapsenlapselleen, miten muovipullo heitetään ikkunasta luontoon.”
Löytöretkeilijä ei suostukaan vaikenemaan, vaikka skeptikoita riittää. ”Ilmastonmuutos on asia, jossa on uskallettava keskustella. Nyt on aika miettiä, miten haluamme elää, ennen kuin on liian myöhäistä.” Yksi Degermanin suurimmista oivalluksista onkin, ettei ilmastonmuutoksen kaltaisen uhkan edessä voi jäädä seuraamaan, mitä muut tekevät. ”Muiden ihmisten tai valtion esimerkkiä ei voi odottaa loputtomiin. Me olemme valtio ja yhteiskunta. Maapallon pelastaminen on meistä itsestämme kiinni, ja tähän tuleen haluan olla heittämässä lisää happea.”
Ilmaston nykytilaan herääminen oli kova paikka
Käännekohta Degermanin omassa elämässä tapahtui noin 10 vuotta sitten. Ilmastonmuutoksen rajut vaikutukset alkoivat näkyä matkoilla ja ravistelivat reissaajan arvomaailmaa. ”Rupesin miettimään, miten voin perustella oman elämäntapani. Olen matkustellut paljon ja saan kaiken materiaalin työhöni maailmalta”, hän muistelee.
Löytöretkillä eniten luontoa kuluttaa matkustaminen. Muuten tutkimusmatkat ovat ekologisia. ”Uusiutuvaa aurinko- ja tuulienergiaa on käytetty retkillä jo 20 vuotta, ja kohteissa liikutaan pääasiassa hiihtäen, kävellen tai kiiveten.” Degerman uskoo, että jos asioihin haluaa vaikuttaa, tarvitaan insight-tietoa. ”Aloin keskustella ilmastosta eri alojen tutkijoiden kanssa eri maissa, ja he kaikki kertoivat samaa viestiä: olemme pahassa pulassa.”
Tieto on muuttanut löytöretkeilijän omaa käsitystä maapallon tilanteesta ja vaikuttanut siihen, mikä motivoi häntä matkustamaan jatkossakin. ”Minua on aina motivoinut vaikea tavoite, ei niinkään lyhyt hetki vuoren huipulla. Iän myötä tuntuu yhä egoistisemmalta vain kiivetä vuorelle. Haluan saada aikaan jotakin hyvää. Siksi kerään reissuiltani materiaalia kolmelle eri säätiölle.”
Huippuvuorilla Degerman on nähnyt käytännössä, mistä tutkijat puhuvat. ”Olin reissulla 10 päivää, ja ohittamani jäätikkö perääntyi sen aikana 30 metriä.” Jään sulaminen on hätkähdyttävää myös Etelämantereella. ”Seitsemän vuotta sitten sukellus paljasti merenpohjalta vain puhdasta hiekkaa. Viimeisimmällä reissulla pohjalla oli satoja tuhansia eläimiä. Pohjalle pääsee enemmän valoa, koska merijää on kaventunut 7 metristä 3,5 metriin.”
Grönlannissa Degerman on seurannut luonnon muuttumista omalla mökillään. ”10 vuotta sitten jäävuoren halkeamisesta syntyvä pamahdus kuului ehkä kerran päivässä. Vuonna 2016 samassa paikassa jyrähti 50 kertaa päivässä. Ilmastonmuutos on läsnä joka hetki.”
Ilmastonmuutos näkyy myös lämpimillä alueilla. Metsien väheneminen aiheuttaa esimerkiksi 116 lajin katoamisen maailmasta joka päivä. Monien alkuperäiskansojen kotiseudut käyvät asuinkelvottomiksi. ”Afrikassa Kilimanjaron sulamisvedet ovat elinehto sen alapuolen kylille, mutta kun suuri jäätikkö katoaa, vesi loppuu ja ihmisten on muutettava muualle.”
Uudet sukupolvet ansaitsevat toivoa!
Suomalaiset olivat kuluttaneet oman osansa maailman luonnonvaroista 5. huhtikuuta. Degerman kokee, että yli varojen eläminen on lainaamista lapsilta ja lapsenlapsilta. ”Periksi antaminen ei ole ratkaisu. Meidän pitää taistella ja antaa lapsillemme toivoa!”
Hän uskoo, että suomalaisella sisulla ja yhteistyöllä on paljon tehtävissä. ”Valtiot, yritykset ja armeijat tuntevat jo yhteistyön voiman, ja myös retkikunnissa se on elinehto. Jos uskallamme tehdä yhteistyötä, jokaisen taakka kevenee ja saamme aikaan enemmän ja nopeammin.”
Tällä hetkellä Degerman miettii aina ensimmäisenä nuorten tulevaisuutta ja katsoo harvoin taaksepäin. ”Haluan tehdä oman osani sen eteen, että mahdollisimman moni uskaltaisi aktivoitua ja tehdä elämässään yhden pienen asian toisin. Se on ensimmäinen askel tiellä, jolla alkaa kyseenalaistaa laajemminkin omia päätöksiään.”
Tutustu Swecon Urban Insight -raportteihin ja osallistu keskusteluun kestävästä kaupunkikehityksestä >>
