Rakennussuunnittelua ohjaavat numerot. Pinta-alat, kuutiot, investoinnit, kustannukset, tehokkuus, energialaskelmat, U- ja g-arvot. Käsissämme nämä numerot muovautuvat osaksi erilaisista tiloista koostuvaa kokonaisuutta, rakennusta, joka on toimiva, terveellinen, turvallinen ja hyvä osa ympäristöä. Kestävästi rakennetuissa ympäristöissä ihmisen on hyvä elää, työskennellä ja asua.
Viimeistään nyt tuttuja ovat myös hälyttävät numerot, jotka kertovat rakentamisen, rakennusmateriaalien ja rakennusten energiankulutuksen ilmastovaikutuksista ja kasvihuonekaasupäästöistä. Nämä luvut osoittavat, että rakentamisen rooli on keskeinen Suomen pyrkimyksissä saavuttaa kansalliset ja kansainväliset ilmastotavoitteet. Arkkitehti ei siis voi pyöritellä lukuja yksin, vaan samassa veneessä ovat kaikki uudis- tai korjausrakentamisen toimijat. Konsultit, rakennusliikkeet, kiinteistönomistajat, lainsäätäjät ja virkamiehet.
Suunnittelutyöllä myönteisiä ilmastovaikutuksia
Rakennusten ja rakentamisen hiilijalanjälki on siis tiedossa, mutta mikä voisi olla arkkitehdin hiilikädenjälki? Hiilikädenjälki mittaa rakennusten myönteisiä ilmastovaikutuksia. Arkkitehdin pöydällä esimerkkejä ovat kestävyys, muuntojoustavuus, kiertotalous, puurakentaminen ja viherrakentaminen.
Uusien rakennusten suunnittelu muuntojoustaviksi takaa sen, että yhdenlaisen käytön loppuminen ei tee rakennuksesta turhaa. Muuntojoustavuuteen liittyy myös rakennusten pitkäkatseinen ja suunnitelmallinen ylläpito, sillä pitkällä tähtäimellä rakennusten korjaaminen on vastuullista ja kannattavaa sekä elinkaaren että hiilijalanjäljen näkökulmasta.
Korjaus- ja uudisrakentamisessa kiertotalous on muun muassa rakennusmateriaalien uusiokäyttöä. Jos päädytään purkamaan, purkumateriaalien hyödyntäminen uudisrakentamisessa on kiinnostava kehitysalue, joka loisi arkkitehtuuriin uusia näkökulmia.
Puurakentaminen on ilmastonmuutoksen kannalta ajankohtaista, sillä puurakenteet varastoivat itseensä hiiltä. Vehreällä viherrakentamisella viittaan esimerkiksi viherseiniin ja -kattoihin. Helsingissä hulevesiä hallitaan jo paikoin maksaruohokatoilla, mutta vehreydellä olisi käyttöä entistä laajemmin. Kaupunkiviljelyyn, kattopuutarhoihin.
Ilmastotavoitteisiin on sitouduttava yhdessä
Rakentamisen vaikuttavuus ympäristöön on suuri, mutta olennaista on myös se, että rakennettua ympäristöä suunnitellaan ihmisille. Ihmisten elämäntavat, mieltymykset ja käyttäytyminen muuttuvat. Yllätyksiä ilmaantuu. Siksi rakentamisella on oltava nykyistä pidempi tähtäin. On rakennettava muuntojoustavaa, ylläpidettävää, korjattavaa, eikä välttämättä purettava suin päin.
Rakennusala on hidas käänteissään, ja meneillään on etsikkoaika. Toimiin on kuitenkin ryhdyttävä. Arkkitehtinä toivon aikaa, yhteistyötä ja pitkänäköisyyttä. Ajan ottaminen hankkeen alkuvaiheessa mahdollistaa keskustelun yhteisistä tavoitteista, jotka huomioivat rakennuksen kestävyyden ja ilmastonmuutoksen hidastamisen. On meidän swecolaisten vastuulla tuoda keskusteluun entistä enemmän kysymyksiä, vaihtoehtoja ja näkökulmia sen sijaan, että otamme lähtötiedot annettuina. Meillä on monialaista asiantuntemusta, josta ammentaa parantavia ratkaisuja.
Swecolla tahtotilamme on edistää kestävää kaupunkikehitystä suunnittelutyöllämme. Jotta arkkitehti onnistuu tässä, hän tarvitsee siis muita. Suunnitelma, tekniikka ja materiaalit tuottavat kestävän lopputuloksen, kun hiilijalanjäljen pienentämiseen ja hiilikädenjäljen suurentamiseen sitoudutaan yhdessä.
Laura Mattila, Arkkitehtitoimialan johtaja, Sweco