Sammio

Tuuli Kaskinen: ”Kaupunkiympäristön pitäisi olla sellainen, ettei ihmisen tarvitsisi tehdä loputtomasti hyviä valintoja ja kieltäytyä asioista”

Sweco

Blogi > Tuuli Kaskinen: ”Kaupunkiympäristön pitäisi olla sellainen, ettei ihmisen tarvitsisi tehdä loputtomasti hyviä valintoja ja kieltäytyä asioista”

Demos Helsingin Tuuli Kaskinen sanoo, että kestävä kaupunkisuunnittelu vaatii keskitettyjä ratkaisuja. Siksi ilmastonmuutoksen edessä koko rakennusalan arvoketju ja sen verkostovaikutus on saatava käyttöön. Kaskinen pitää avauspuheenvuoron Swecon Edelläkävijät Helsinki -virtuaaliseminaarissa 7.10.

Kaupunkien kehitys on viimeisen vuosisadan ajan nojannut kahteen ilmastonmuutoksen kannalta keskeiseen tekijään: halpaan energiaan ja yksityisautoiluun, sanoo Demos Helsingin Tuuli Kaskinen. Ilmastonmuutosta vauhdittavat tekijät eivät vielä kaupunkikehityksen alkuaikoina olleet samalla tavalla polttavia kuin nykyään.

“Esimerkiksi lähiörakenne on suunniteltu ennen öljykriisiä 60–70-luvuilla, jolloin energiahaaste ei ollut mitenkään relevantti. Autoilun rooli taas on ollut kaupunkikehityksessä merkittävä. On kiinnostavaa huomata, että ihanne omasta autosta on leikannut läpi poliittisen kentän.”

Nyt olemme tilanteessa, jossa energiankäyttö tulisi saada minimiin ja yksityisautoilua kaupungeissa vähentää tuntuvasti. Kaskinen tiivistää, että energiaa on tuotettava vähemmän ja paikallisesti.

“Sen kaltainen yksityisautojen käyttö, jota tähän asti on edistetty, ei ole enää mahdollista. Sen sijaan liikkuminen rakentuu entistä enemmän erilaisten joukkoliikenteen ratkaisujen ja viisaan liikkumisen muotojen varaan”, Kaskinen sanoo.

 

Mitä on kestävä kaupunkikehitys?

Energia ja liikenne ovat kestävän kaupunkisuunnittelun perusta. Lopulta kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta hyvän, turvallisen ja toimivan arjen mahdollistamisesta ihmisille, Kaskinen kuvailee.

“Ympäristön pitäisi olla sellainen, ettei ihmisen tarvitsisi tehdä loputtomasti hyviä valintoja ja kieltäytyä asioista, vaan esimerkiksi asumisen ratkaisut sellaisenaan olisivat kestäviä.”

Esimerkkinä tästä käy keskivertohelsinkiläisen hiilijalanjäljen muodostuminen. Vaikka tämä karsisi kaiken mahdollisen omasta elämästään, kivihiilellä tuotetun lämmön osuus on kaupungissa vielä suuri.

“Se tekee helsinkiläisen hiilijalanjäljestä väistämättä globaalia keskiarvoa suuremman”, Kaskinen sanoo.

Kivihiilestä ollaankin nyt luopumassa, mikä vaikuttaa helsinkiläisten hiilijalanjälkeen kerralla tuntuvasti. Kaskinen korostaa, että nyt tarvitaan juuri päätöksiä, jotka eivät riipu ihmisten omista toimista. Ihmisten valintoja voi ohjata parempaan suuntaan myös suunnitteluratkaisuilla.

“Ihmiset tekevät päivittäin valintoja esimerkiksi liikkumisestaan. Meidän täytyy pitää huolta siitä, että kestävän liikkumisen muodot ovat houkutteleva vaihtoehto.”

Kaskinen lisää, että tulevaisuuden kaupunkiympäristön pitää pystyä tarjoamaan myös yhä enemmän elämyksiä ja kokemuksia, jotta arjen huolista pääsisi irtautumaan paikallisesti. Vielä nyt länsimaalaisten tapa lomailla liittyy vahvasti matkustamiseen.

 

Koko arvoketjun on puhallettava yhteen hiileen

Kaskisen mukaan koko rakennusalan arvoketjun pitää viimeistään nyt sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Yksittäisten rakennusten rakentamisesta ja jokaisen omien tavoitteiden tuijottamisesta on siirryttävä kokonaisvaltaiseen kestävyysajatteluun. Siksi koko alalle yhteisen kielen sekä yhteisten mittareiden ja toimintatapojen löytäminen on tärkeää.

“YK:n kestävän kehityksen tavoitteet toimivat tärkeänä keskustelunavaajana ja auttavat ympäristöllisten ja sosiaalisten näkemysten yhteensovittamisessa. Kokonaisvaltaiseen kestävyysajattelun läpiviemiseen on nyt entistä enemmän työkaluja”, Kaskinen uskoo.

Kaskisen mukaan ison haasteen edessä tullaan helposti muna-kana-ongelmaan. Ei tiedetä, mistä vyyhtiä lähtisi purkamaan.

“Jokaisella arvoketjun toimijalla on tunne, että en voi tehdä mitään, koska sijoittaja ei palkitse siitä, tilaaja ei halua sitä, kaavassa ei sanota niin tai kaavaan ei voi laittaa näin, koska rakennuttaja ei tiedä, miten se tehdään”, hän kuvaa.

Kaskinen vertaa tilannetta elintarvikemarkkinaan, jossa muutos on tapahtunut nopeasti, kun kuluttajien preferenssit ja toiveet ovat alkaneet ohjata murrosta. Rakennusalalla kuluttajat eivät kuitenkaan tee päätöksiä. Sen takia koko arvoketjun kaupungeista rakentajiin ja investoreihin on kehitettävä toimintaa yhdessä.

“Tällä alalla osa-aktivointi on lähes mahdotonta. Ilmastonmuutoksen edessä koko arvoketjun on jaettava sama tavoite ja verkostovaikutus saatava käyttöön.”