Petteri Taalas: ”Muutos on jo käynnissä, ja suunta on ihan selvä.”

Sweco

Blogi > Petteri Taalas: ”Muutos on jo käynnissä, ja suunta on ihan selvä.”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo kaupungeissa. Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n pääsihteerin Petteri Taalaksen mukaan rakennettu ympäristö tarvitsee normeja, jotta sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen että sen torjuminen lähtee oikeista asioista. Taalas on pääpuhujana Swecon Edelläkävijät Tampere -aamuseminaarissa 15.9.2020.

Helleaallot, huono ilmanlaatu, tulvat, meriveden pinnan nousu, myrskyt. Kun Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas listaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaupunkeihin ja niiden asukkaisiin, hän aloittaa olennaisimmasta: luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos koetaan kaupunkiympäristössä voimakkaampina kuin maaseudulla.

Kaupungit eivät helleaaltojen aikana jäähdy, sillä asfaltti ja rakennusmassa säilövät lämpöä. Helteet heikentävät myös ilmanlaatua, kun ilmamassa ja päästöt seisovat paikallaan.

“Helleaallot tappavat Suomessakin vanhempaa ja perussairasta väestöä. Ihmisten terveyteen vaikuttaa merkittävästi se, että kaupunkien yöt ovat kuumia. Maailman terveysjärjestön mukaan helleaalloista kärsivien ihmisten määrä on 20 viime vuoden aikana kymmenkertaistunut. Viime vuosina yli 200 miljoonaa ihmistä on kärsinyt helteistä vuosittain”, Taalas kertoo.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat tulvat johtuvat merissä tapahtuvan haihdunnan kasvusta. Ilmassa on aiempaa enemmän kosteutta, mikä mahdollistaa yhä rankemmat sateet. Kaupunkien kova ympäristö suodattaa isoja vesimääriä huonosti, mikä tekee niistä alttiita tulville.

 

Kaupungeissa on sekä sopeuduttava että torjuttava

Taalaksen mukaan kaupunkien suunnittelun ja rakentamisen sekä niissä asumisen ja elämisen kannalta ilmastonmuutoksessa on kaksi puolta. Yhtäältä sen asettamiin haasteisiin on jo sopeuduttava, toisaalta sitä on aktiivisesti torjuttava.

“Ilmastonmuutos on hitaasti etenevä ilmiö, mikä on torjunnan kannalta ongelmallista. Ilmastonmuutoksen signaali on silti jo näköpiirissä, sillä helleaaltoja ja tulvia aiheuttavia sateita esiintyy yhä useammin”, Taalas sanoo.

Kulunut talvi ja kevät ovat Taalaksen mukaan hyvä esimerkki siitä, että Suomessa sateet ovat jo lisääntyneet ja talvet leudontuneet. Mikä etelässä satoi vetenä, tuli Lapissa äärimmäisenä määränä lunta.

“Suomi on alueella, jossa muutokset ovat maailman keskiarvoon verrattuna 2–3-kertaisia. Jos maailmassa puhutaan tähän mennessä 1,1 asteen lämpenemisestä, Suomessa puhutaan 2,5 asteen lämpenemisestä, talvikaudella sitäkin suuremmasta lukemasta. Muutos on jo käynnissä, ja suunta on ihan selvä.”

Pariisin sopimuksen 1,5–2 asteen lämpenemisessä pysyminen tarkoittaisi Taalaksen mukaan Suomessa 3–7 asteen ja talvella 5–9 asteen lämpenemistä.

 

Viilennettäviä asuntoja ja suojaa nousevalta vedeltä

Jatkossa kaupungeissa on kyettävä esimerkiksi hallitsemaan tulvavesiä, eli käsittelemään hulevesiä ja imeyttämään vettä ympäristöön nykyistä paremmin. Taalaksen nykyisessä kotikaupungissa Genevessä näkyy jo viherkattoja ja leikkaamattomia nurmikoita. Kanadan Torontossa viherkattoja vaaditaan jo tietyn kokoisissa rakennuksissa.

“Rakennetun, asfaltoidun ja betonoidun maaston kyky imeä vettä on huonompi kuin rakentamattoman ympäristön. Kysymys on siitä, miten paljon ja minkälaista kasvillisuutta jätämme, jotta kykenemme hallitsemaan vettä. Tarvitaan myös uusia hulevesimitoituksia.”

Sopeutumista vaativat myös rakennusten jäähdytys ja meriveden pinnan nousu. Asuntojen viilentämisessä on Taalaksen mukaan kysymys paitsi asuinmukavuudesta, pahimmillaan myös elämästä ja kuolemasta. Rannikkokaupunkeja huuhtovasta meriveden pinnan noususta Taalas kertoo esimerkin vuodelta 2005. Tuolloin vedenkorkeus nousi Helsingissä 1,5 metriä, aina Kauppatorille asti.

“Helsingin keskustan tunneleissa, joissa on sähkö- ja tietoliikenneverkkoa, oli varaa 1,7 metrin vedenpinnan nousuun. Tuolloin oltiin siis 20 senttimetrin päässä siitä, että keskusta-alue olisi mykistynyt sähköstä ja tietoliikenteestä. ’Puolijärvi’ Itämeri käyttäytyy tosin valtameristä poikkeavasti vedenkorkeuden ja vesimäärän osalta.”

 

Isot ajurit energiaratkaisuissa, liikenteessä ja rakentamisessa

Kaupunkikehityksessä ilmastonmuutoksen torjunnan isot kysymykset liittyvät Taalaksen mukaan energiaratkaisuihin, liikenteeseen ja tapoihimme rakentaa.

“Isot kysymykset ovat tässä. Joskus leikitellään sillä, että rakennetaan kaupunkeihinkin paljon puita hiilinieluiksi. Suomessa sillä ei ole kuitenkaan kauhean suurta merkitystä. Maaseudun metsät ovat Suomessa iso hiilinielu, mutta maailman mittakaavassa ne eivät ole iso kysymys.”

Miten tuotamme energiaa, ja miten lämmitämme kotejamme? Fossiilisesta energiasta luopuminen tarkoittaa energiantuotannon hajautumista sekä bio- ja ydinenergiaa. Toisaalta kiertotalouden mukaisilla ratkaisuilla voidaan valjastaa hukkaenergia hyödyksi. Jätevesistä talteen otettavalla lämmöllä voitaisiin lämmittää asuntoja.

“Energiaratkaisuja on iso paletti aurinkoenergiasta merituulen sekä bio- ja ydinenergian rakentamiseen. Liikenteessä kevyen liikenteen kasvu on varmasti trendi, ja näköpiirissä ovat myös liikenteen sähköistyminen ja biopolttoaineiden käyttöönotto. On voitava vähentää polttomoottoriautoilua”, Taalas listaa.

Rakentamisessa olennaista on puurakentamisen suosiminen. Teräksen ja betonin tuotanto aiheuttaa paljon hiilipäästöjä, kun taas puun käyttö varastoi hiiltä rakenteisiin.

 

Minne kaupunkien kannattaa ylipäätään kohota?

Ilmastonmuutoksen kustannukset kasvavat jatkuvasti. Osa ongelmaa on Taalaksen mukaan se, että ihmiset ovat muuttaneet muutosherkille alueille. Esimerkiksi rannikkokaupungit ovat tyypillisesti ilmastonmuutoksen tuomille vaikutuksille alttiimpia kuin sisämaan paikkakunnat. Toisaalta alavat alueet sisämaassa ovat herkkiä tulville.

“Yksi Suomen tulvaherkimpiä kaupunkeja on Pori, Euroopassa taas Kööpenhamina on viime aikoina kärsinyt pahoista tulvista. On yksi kysymys miettiä, minkälaisia alueita kannattaa ylipäätään kaavoittaa asumiskäyttöön.”

Yhdysvalloissa New Orleansin kaupunki on historiansa aikana tuhoutunut noin 50 vuoden välein. Vuonna 2005 hurrikaani Katrina pyyhkäisi yli puolet kaupungin rakennuksista maan tasalle.

“Jos maailma olisi rationaalinen paikka, saatettaisiin todeta, ettei se ole oikea paikka asua. Maailman mittakaavassa käy kasvavassa määrin niin, että rannikoiden kauniit asuinpaikat houkuttelevat, mutta niillä on kääntöpuolensa”, Taalas sanoo.

Suunta on oikea, mutta tahti vielä hidas. Näin Taalas summaa rakennetun ympäristön tilannetta. Esimerkiksi rakennusten jäähdyttämiseen ja lämmittämiseen on jo olemassa ratkaisuja, joita voisi olla käytössä nykyistä enemmän.

“Rakennusalaa hallitsee tietty konservatiivisuus. On rakennettu teräksestä, betonista ja lasista, kun taas puurakentaminen on jäänyt usein kokeiluluontoisemmaksi. Kaavoittajien pitäisi luoda normeja, jotta mennään oikeaan suuntaan.”